Opetussuunnitelman eräs kantava idea on, että perusopetuksen kuuluu opettaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, yhteisöllisyyttä ja vastuullisuutta. Vastuullisuus voidaan tässä yhteydessä esimerkiksi käsittää osaksi vastuuta omasta oppimisesta, oman osan tekemistä ryhmätöissä ja järkeviä tekoja luonnon suojelemisen ja kunnioittamisen suhteen.
OPS:ssa todetaan, että koulussa ollaan opettelemassa tietoja ja taitoja sekä myös oppimistapoja. Oppimisympäristön tulee olla uteliaisuutta herättävä, mitä itserakennetun voimalan testaaminen purolla ensisijaisesti on.
Suunnittelemallamme teknoviikolla voidaan vastata moniin OPS:n vaatimuksiin (http://www.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf).
Ympäristö- ja luonnontiedossa tarkoituksena on mm. oppia tuntemaan lähialueen luontoa, rakennettua ympäristöä ja ympäristön muutoksia. Vesivoimaloihin ja muihin vesistöihin voidaan tutustua OPS:n vaatimuksiin vastaten karttoja käyttäen. Luonnonsuojelu – ja energiansäästönäkökulmat tulevat luontevasti esille arvioitaessa eri energiamuotojen myötä aiheutuvia ympäristöongelmia. Vaikka vesivoimalla tuotettu energia onkin saasteetonta, olisi väärin väittää sitä ympäristöystävälliseksi koskien patoamisen ja tekojärvien rakentamisen takia. Ympäristön suojelun ja vastuullisuuden teema jatkuu biologiassa ja maantiedossa luokilla 5-6.
Suunnitelmamme on myös hyvin sidottavissa fysiikan vaatimuksiin vetovoimaan, sähköön ja magnetismiin tutustumisesta. Sivuamme myös muita energiantuottotapoja, kuten yllä huomautettiin.
Itse moottorin rakentamisella voidaan vastata käsitöiden esittämiin näppäryyden ja esteettisyyden haasteisiin.
Opetussuunnitelmassa vaaditaan ongelmien muodostamista ja ratkaisemista, eikä pelkkien luentojen kuunteleminen ole muutenkaan motivoivaa. Teknologiakasvatuksen keskeinen opetustapa on juuri ongelmalähtöinen oppiminen.
Hyvä, olette miettineet rakennetta ja perustaneet uusia sivuja!
Nyt vaan tarkentamaan suunnitelmaa.
Terv. Pirkko
Hei!
Kirjoitamme tähän vertaisarviointimme teille. Kommentoimme projektinne eri osa-alueita tässä yhdistetysti. Aloitamme siis Ops:ista. Olitte osoittaneet, että opetussuunnitelmanne eräs kantava idea on, perusopetuksen mukainen luonnonmonimuotoisuuden säilyttäminen, yhteisöllinen oppiminen ja vastuullisuus. Selkeät tavoitteet ja integrointi toisiin aineisiin oli hyvin mietitty.
Idea vesivoimalan rakentamisesta on luultavimmin innostava 5-6-luokkalaisille. Ovathan he siihen ikään mennessä saaneet kokemusta monenlaisista projekteista. Ympäristökasvatuksellinen projekti on tervetullut tuulahdus monien teknillisten toimintojen keskelle.
Mietimme sitä kuitenkin, onhan projekti sellainen, että kaikille työryhmän jäsenille on töitä? Eihän vain käy niin, että esim. fysiikassa loistavat oppilaat ottavat ohjat käsiinsä ja heikommin fysiikan lakeja tuntevat jäävät syrjään?
Toivottavasti lapsille tarjotaan selkeät ohjeet (esim. OTO (omatoiminen/kuvallinen)-ohjeet), jotta rakentaminen ei olisi turhauttavaa, koska ei ymmärrä ohjeistusta. Ohjeistuksessa ei saa käyttää termejä, joita ei olla käsitelty/opittu jo aiemmin esim. fysiikan tunneilla. Tällä varmistetaan, että tarvittavat menetelmät on käyty läpi ja täten kaikille selvät.
Ryhmätyössänne oli hyvä pointti; opettajan tietoisuus tehtävän tavoitteista. Projektissanne korostuu yhteisöllinen oppiminen ja avoin oppimisympäristö sekä keskeneräisten ajatusten esittäminen. Prosessi on tärkein!
Hyvä, kun kiinnititte huomiota myös ryhmäytymisasiaan. Ryhmän sopiva koko (5 henkeä) sisältäen sekä tyttöjä ja poikia on oiva oppimisyhteisö, sillä eri sukupuolet voivat painottaa eri asioita.
Mielestämme on tärkeää, että oppilaille annetaan välillä avoimia tehtävänantoja, jotka johtavat itseohjautuvaan opiskeluun ja tätä myötä asiantuntijuuteen. Tämän myötä oppilaat tuntevat olevansa merkittävässä asemassa tehtävästä suoriutumisessa. Myös onnistumisen kokemukset ovat ehkä voimakkaampia kun tietää tehneensä tehtävän itsenäisesti omia aivojaan käyttäen. Itsetuntokin voi tällaisesta toiminnasta vahvistua.
Hyvä, kun painotatte aikaisemman tiedon hyödyntämistä uudessa tehtävässä. Sitten kysymys: jos toisten ryhmien blogien kommentointi tapahtuu kouluaikana, miksei keskustelua voida käydä kasvotusten? Eikö keskustelu voi tapahtua (ainakin kouluaikana) kasvotusten? On eri asia, mikäli tehtävää jatketaan kotona. Blogin kautta yhteydensaaminen on tällöin helpompaa. Oppilaat tulisi saada motivoitua projektiin siten, että he kokevat sen mielekkäänä
Myös blogin päivittämisen mielekkyyttä tulee miettiä. “Joillekin oppilaille se voi toimia motivaatiokeinona, mutta samalla toisille motivaatiota laskevana tekijänä. Vieraana asiana se voi aiheuttaa turhautuneisuutta jat teknologian aiheuttama turhautuneisuus onkin yksi pysyvä keskustelunaihe. Oppilaita voi olla vaikea houkutella osallistumaan ja keskustelemaan virtuaalisessa tilassa” (Järvelä S. & al. 2006. Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö, s.9).
Vesivoimalaprojektin edistyessä opettaja seuraa työskentelyä ja antaa palautetta: oivallista! Mutta olisiko oppilaiden kehityksen ja itsetunnon kannalta parempi jos suorien ohjeiden sijaan opettaja suosisi kyselevää ohjausta? Kysymykset aktivoivat oppilasta enemmän omakohtaiseen ajatteluun, kuten kaikki tiedämme. Positiivista oli vesivoimala-aiheen läpikäyminen ja käsittely monesta eri näkökulmasta. Projektin huipentuma ja myös oppilaiden kannalta motivoiva ja innostava tekijä on oman vesivoimalan käytännön testaaminen autenttisessa ympäristössä. Plussaa luontoon menemisestä sekä kuvausideasta! Vinkkimme: Videoikaa prosessin aikana sekä ideat että purolla lopputuloksen toiminen/toimimattomuus! Tämä auttaa havainnoimaan prosessin aikana tulleita ongelmakohtia ja niiden ratkaisuja.
Projektinne osoittaa menestyksekkäästi, miten teoria yhdistyy käytäntöön. Teoriallakin on tällöin merkitys. Hienoa! Olisiko oppilaiden arviointi koko viikosta mahdollista toteuttaa kirjallisen arvioinnin sijaan videoarviointina? Tällöin oppilaat voisivat monisanaisemmin kertoa projektin aikana tulleista hyvistä ja huonoista kokemuksistaan.
Hyvää kevään jatkoa toivottavat:
Reetta Ravelin, Laura Toikkanen, Katariina Alalääkkölä, Maiju Nygård sekä Elina Tihinen.
[...] http://teknoviikko.wordpress.com/1-ops/#comment-23 [...]
Hei!
Kirjoitamme tähän vertaisarviointimme teille. Teille tulee nyt kaksinkertainen arviointi, koska muita blogeja ei ollut enää arvioitavissa. Kommentoimme projektinne eri osa-alueita tässä yhdistetysti. Aloitamme siis Ops:ista. Olitte osoittaneet, että opetussuunnitelmanne eräs kantava idea on, perusopetuksen mukainen luonnonmonimuotoisuuden säilyttäminen, yhteisöllinen oppiminen ja vastuullisuus. Selkeät tavoitteet ja integrointi toisiin aineisiin oli hyvin mietitty.
Idea vesivoimalan rakentamisesta on luultavimmin innostava 5-6-luokkalaisille. Ovathan he siihen ikään mennessä saaneet kokemusta monenlaisista projekteista. Ympäristökasvatuksellinen projekti on tervetullut tuulahdus monien teknillisten toimintojen keskelle.
Mietimme sitä kuitenkin, onhan projekti sellainen, että kaikille työryhmän jäsenille on töitä? Eihän vain käy niin, että esim. fysiikassa loistavat oppilaat ottavat ohjat käsiinsä ja heikommin fysiikan lakeja tuntevat jäävät syrjään?
Toivottavasti lapsille tarjotaan selkeät ohjeet (esim. OTO (omatoiminen/kuvallinen)-ohjeet), jotta rakentaminen ei olisi turhauttavaa, koska ei ymmärrä ohjeistusta. Ohjeistuksessa ei saa käyttää termejä, joita ei olla käsitelty/opittu jo aiemmin esim. fysiikan tunneilla. Tällä varmistetaan, että tarvittavat menetelmät on käyty läpi ja täten kaikille selvät.
Ryhmätyössänne oli hyvä pointti; opettajan tietoisuus tehtävän tavoitteista. Projektissanne korostuu yhteisöllinen oppiminen ja avoin oppimisympäristö sekä keskeneräisten ajatusten esittäminen. Prosessi on tärkein!
Hyvä, kun kiinnititte huomiota myös ryhmäytymisasiaan. Ryhmän sopiva koko (5 henkeä) sisältäen sekä tyttöjä ja poikia on oiva oppimisyhteisö, sillä eri sukupuolet voivat painottaa eri asioita.
Mielestämme on tärkeää, että oppilaille annetaan välillä avoimia tehtävänantoja, jotka johtavat itseohjautuvaan opiskeluun ja tätä myötä asiantuntijuuteen. Tämän myötä oppilaat tuntevat olevansa merkittävässä asemassa tehtävästä suoriutumisessa. Myös onnistumisen kokemukset ovat ehkä voimakkaampia kun tietää tehneensä tehtävän itsenäisesti omia aivojaan käyttäen. Itsetuntokin voi tällaisesta toiminnasta vahvistua.
Hyvä, kun painotatte aikaisemman tiedon hyödyntämistä uudessa tehtävässä. Sitten kysymys: jos toisten ryhmien blogien kommentointi tapahtuu kouluaikana, miksei keskustelua voida käydä kasvotusten? Eikö keskustelu voi tapahtua (ainakin kouluaikana) kasvotusten? On eri asia, mikäli tehtävää jatketaan kotona. Blogin kautta yhteydensaaminen on tällöin helpompaa. Oppilaat tulisi saada motivoitua projektiin siten, että he kokevat sen mielekkäänä
Myös blogin päivittämisen mielekkyyttä tulee miettiä. “Joillekin oppilaille se voi toimia motivaatiokeinona, mutta samalla toisille motivaatiota laskevana tekijänä. Vieraana asiana se voi aiheuttaa turhautuneisuutta jat teknologian aiheuttama turhautuneisuus onkin yksi pysyvä keskustelunaihe. Oppilaita voi olla vaikea houkutella osallistumaan ja keskustelemaan virtuaalisessa tilassa” (Järvelä S. & al. 2006. Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö, s.9).
Vesivoimalaprojektin edistyessä opettaja seuraa työskentelyä ja antaa palautetta: oivallista! Mutta olisiko oppilaiden kehityksen ja itsetunnon kannalta parempi jos suorien ohjeiden sijaan opettaja suosisi kyselevää ohjausta? Kysymykset aktivoivat oppilasta enemmän omakohtaiseen ajatteluun, kuten kaikki tiedämme. Positiivista oli vesivoimala-aiheen läpikäyminen ja käsittely monesta eri näkökulmasta. Projektin huipentuma ja myös oppilaiden kannalta motivoiva ja innostava tekijä on oman vesivoimalan käytännön testaaminen autenttisessa ympäristössä. Plussaa luontoon menemisestä sekä kuvausideasta! Vinkkimme: Videoikaa prosessin aikana sekä ideat että purolla lopputuloksen toiminen/toimimattomuus! Tämä auttaa havainnoimaan prosessin aikana tulleita ongelmakohtia ja niiden ratkaisuja.
Projektinne osoittaa menestyksekkäästi, miten teoria yhdistyy käytäntöön. Teoriallakin on tällöin merkitys. Hienoa! Olisiko oppilaiden arviointi koko viikosta mahdollista toteuttaa kirjallisen arvioinnin sijaan videoarviointina? Tällöin oppilaat voisivat monisanaisemmin kertoa projektin aikana tulleista hyvistä ja huonoista kokemuksistaan.
Hyvää kevään jatkoa toivottavat:
Reetta Ravelin, Laura Toikkanen, Katariina Alalääkkölä, Maija-Elina Nygård sekä Elina Tihinen.